maanantai 2. tammikuuta 2012

"My best friend gave me the best advice, he said each day's a given gift not a given right 
leave no stone unturned, leave your fears behind, and try to take the path less traveled by
That first step you take is the longest stride" 

Taas oli turhaa aikaa, luin vähäsen Friedrich Nietzschea ja ajattelin (jotkut sanovat että se on vaarallista minulle ja ympärillä olevilleni, mutta ajattelinpahan kumminkin), että miksi tässä meidän nykymaailmassa kunnianhimo, itsekeskeisyys ja voiton häikäilemätön tavoittelu on asetettu niin kielteiseen asemaan? Jos ihmisellä on kunnianhimoa niin yhteiskuntahan lähtee siltä seisomalta lyttäämään tämän ihmisparan itsetunnon, jotta hän ei vain koskaan ikinä yksilönä saavuttaisi mitään. Syy siihen miksi Antiikin Kreikka pääsi loistoonsa oli polisten välinen kilpailu jossa yksilö edusti polista ja polis yksilöä. Yksilön arvo tiedettiin jo muinaisessa Kreikassa, mutta nyky-maailmassa ns. sivistyneessä maailmassa sitä vähätellään. Kreikassa arvostettiin ihmistä jolla oli kunnianhimoa, niinhän mekin teennäisesti sitä arvostamme, mutta jos yksilö lähtee nostamaan itseään jalustalle häntä aletaan pilkkaamaan ja pitämään itseään täynnä olevana kusipäänä joka on täysin kiittämätön kaikesta avusta mitä hän on saanut. Nykymaailmassa arvostetaan ihmistä joka on vaatimaton, joka ei koskaan vaadi mitään ja on aina kiitollinen siitä mitä on saanut.. EIHÄN SE VIE TÄTÄ YHTEISKUNTAA EIKÄ YKSILÖÄ ETEENPÄIN. Maailma tarvitsee esikuvia, jotta on jotakin mitä tavoitella, jotain mihin kurkottaa, jotain minkä voi päihittää. 


Mielestäni turha nöyristely ei auttanut Suomeakaan sotien jälkeen elpymään hyvinvointivaltioksi vaan tietynlainen kunnianhimo ja halu näyttää, halu näyttää itänaapurillemme, että; "Kyllä me siihen pystymme" Tässäkin tilanteessa kunnianhimo, voitontavoittelu ja itsekeskeisyys kansakunnan eduksi auttoi kansaamme selviämään sodanjälkeisessä maailmassa. Emme jättäneet yhtäkään kiveä kääntämättä, otimme askeleen kohti tulevaa ja se on ollut vahva side aina tähän päivään asti. Tietysti tässä oli mukana sopivissa määrin nöyryyttä, mutte enemmänkin näytönhalua, joka kuten edellä jo ehkä mainitsin on nykymaailmassa tuomittava asia, jopa paheen mitat saanut asia. 

Tälläinen vuodatus maanantai-iltapäivään. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti